Lapsemme tulee tarvitsemaan toistaiseksi aina nukkuessaan lisähappea. Unipolygrafia kontrolloidaan myöhemmin, eli sentraalisen uniapnean tilannetta seurataan. Mutta tämä tarkoittaa sitä, että tältä reissulta kotiutuessamme mukaamme lähtee myös happirikastin ja happipulloja. Happi täytyy laittaa aina lapsen nukkuessa, myös päiväunilla, eli happea täytyy pystyä antamaan myös päiväkodissa sekä mahdollisesti rattailla liikkuessa. Kuulostaa kieltämättä työläältä.
Ensi viikolla kuntoutusohjaaja tulee esittelemään laitteet ja maskit / viikset. Kotiutumaan emme pääse ennen kuin hommat sujuvat. Tämän lisäksi toki lapsen täytyy olla toipunut leikkauksesta kotiutumiskuntoon. Toistaiseksi on esiintynyt vain pahoinvointia ja yksi kuumepiikki, eli toivon mukaan shuntin laitosta ei nyt ihmeitä enää tulisi.
Lisäksi kotiin lähtee myös saturaatiomittari, jolla lapsen saturaatioita seurataan. Reissulta tulee siis tuliaisiksi kolme uutta apuvälinettä. Yksi kropan sisälle hoitamaan aivonestekiertoa, happirikastin ja -pullot sekä saturaatiomittari. Alkaa kertyä sen verran relettä ja vempelettä, että täytyy tosissaan alkaa miettiä miten autottomina meidän arki oikeen on mahdollista pyöriä. Sosiaalityöntekijä onneksi käy myös ensi viikolla, ja pohdimme yhdessä mistäs apuja tähän kokonaisuuteen nyt saisi.
Kieltämättä just nyt hirvittää, koska arki on muutenkin ollut niin rankkaa, ettei hoidollisuuden toivoisi kovinkaan lisääntyvän. Ja näiden myötä se väkisinkin lisääntyy. Koitan luottaa siihen, että tähänkin muutokseen totutaan. Ja voihan se olla, että kirurgin veitsi korjaa tämänkin asian joskus tulevaisuudessa, ja tämä olisi vain väliaikaista. Hoitosuunnitelmia jatketaan vielä loppuvuodesta, kontrolleja kyllä piisaa.
Loppuun vielä täällä valvottujen öiden perusnäkymä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti