Ensimmäinen yökin kotona jo takana. Virittelyä on uusissa laitteissa. Ja suoraan sanoen, liikaa säätöä niin arjen toiminnoissa kun byrokratiankin kanssa.
On taas hakemuksia täyteltyä. Kuljetuspalvelua, tilapäishoitoa, vammaistuen tarkistusta. Päiväkodin kanssa soiteltu. Nyt jännitetään miten paluu päiväkotiin parin viikon sisällä onnistuu. Mukana kuljetettavaa ylimääräistä tavaraa normikamppeiden lisäksi on saturaatiomittari, matkakäyttöinen happirikastin (joka on vielä tilauksessa), noihin kuuluvat oheishärpäkkeet ja lääkkeet. Meidän city-rattaat ei kaikkea kanna. Muistettavaakin on vähän liikaa. Haettiin kuljetuspalvelua päiväkotiin, mutta kuulemma hyvin nihkeää on päiväkoti-ikäisten kuljetusten järjestäminen. Voi tulla vastaukseksi ei-oota ja ehdotus siitä, että lapsen tilanne on sen verran hankala että josko olisi kotihoidossa. Mutta sen näkee sitten, mitä vastaavat. Joka tapauksessa, todennäköistä on että lisää säätöä on tiedossa.
Omaishoidon tuki tulisi myös tarkistaa eli sinnekin saisi soitella. Joka paikkaan saa soitella ja täyttää noita samperin hakemuksia. Sitten menee ikuisuus ennen kun mitään tiedetään. Ellei jaksa vielä vähän enemmän soitella ja hätyytellä.
Kyllä tää sais olla vähän helpompaa.
Uusien laitteiden käyttö on onneksi suhteellisen helppoa, laitteet ovat melko ”for dummies” eli meikäläinenkin joka ei elektroniikan kanssa tule toimeen pärjäsin oikein hyvin. Ja sen verran on sairaalassa pyöritty että mittareiden ja viiksien laitto on hyvin tuttua. Mutta muuttaa nämä meidän arkea ihan todella paljon.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti