18.4.2018

3/3 leikkauspäivä tänään. Tältä erää leikkauslista käyty pian läpi. Vaikeimmasta helpoimpaan on edetty, joten tänään on yllättävänkin rento mieli. Ensimmäistä kertaa olemme miehen kanssa kotona leikkausajan, eikä aika tunnu peukaloiden pyörittelyltä. Mutta vaikka mieli on rauhallinen, keho reagoi silti samanlailla. Pari päivää sitten vatsa ilmoitti, että tällä viikolla on leikkaus. Vatsalla stressaaja, joten minkäs teet.

Leikkaus on parhaillaan käynnissä. Paljon on tänä aamuna tullut mieleen niitä lokakuisia fiiliksiä, kun lapsi ensimmäistä kertaa vietiin leikattavaksi. Kuinka pitkiä ne kaksi viikkoa olivat leikkauspäätöksestä leikkausta odotellessa. Kuinka pitkä oli edellinen yö leikkauksesta. Ja kuinka miehen kanssa olimme brunssilla ja pohdimme, kuinka absurdia onkaan olla viettämässä aamupäivää kaupungilla kun lapsi on aivoleikkauksessa. Tuosta on aikaa nyt 7kk.

Pitkälle on tässä 7kk aikana tultu. Lapsi on edennyt kierimisestä ja ryömimisestä seisomiseen tukea vasten. Väsymistä tapahtuu entistä vähemmän, ja lapsi on touhukas ja virkeä. Jopa oksentelusta ollaan päästy nyt ainakin kuukaudeksi. Mikä on maailman paras juttu! Olen siitä erityisen onnellinen, sillä oksentelu on ollut arkeamme kuormittavin tekijä. Kuukausi sitten lapsemme vatsa veti oksennustaudin jälkeen aivan tukkoon, ja kävimme sairaalassa availemassa tukosta. Tuplasimme myös ulostuslääkityksen johon oksentelu loppui. Kuin seinään. En olisi ikinä uskonut, että niin voi enää käydä, kun oksentelua oli jatkunut kuitenkin koko lapsen iän. Niin vaan ilmeisesti suolen toiminta oli niin vaikuttava tekijä.

On ihanaa, että viime aikoina on pystynyt nauttimaan kaikesta positiivisesta enemmän. Maanantaina sanoin neurokirurgille puhelimessa, että meillä menee hyvin. Ja niin meillä meneekin! Siltä se oikeasti jopa nyt tuntuu. Että asiat ovat nyt hyvin. Toivotaan, että tämän päivän leikkaus menee siis odotetusti, ja ehkä voimme huokaista hetken. Seuraavat sairaalakäynnitkin ovat vasta kuukauden päästä.