keskiviikko 20. helmikuuta 2019

20.2.2019

Olen aikaisemminkin kirjoittanut elämään suhtautumiseni muuttumisesta. Inspiroiduin aiheesta jälleen, kun ystäväni otti asian esille. Aloin pohtimaan, kuinka aikaisemmin olen itsekin ajatellut, että kaikille tapahtumille elämässä on tarkoitus. Että ne tapahtuvat syystä. Jossain vaiheessa jopa ajattelin, että on jokin korkeampi voima tai "kohtalo" joka laittaa asiat tapahtumaan juuri oikeaan aikaan, jotta opimme tai tajuamme jotain merkityksellistä tästä elämästä.

Olen sairastanut masennusjaksoja elämäni aikana, jolloin tuo ajattelutapa on muuttunut todella raskaaksi. Masennukseen voi liittyä tapa ajatella, että kohtalo tai jokin korkeampi voima nyt rankaisee jostain, kun elämässä tapahtuu vaikeita asioita. Ennen terapian aloitusta muistankin kysyneeni psykiatriltani, että kuka minua nyt rankaisee, ja mitä olen tehnyt ansaitakseni tällaisia tapahtumia elämääni? Tuosta on nyt puolitoista vuotta aikaa. Lapsemme ensimmäinen aivoleikkaus oli juuri tehty.

Nykyään en enää ajattele, että kaikille tapahtumille olisi sen suurempaa syytä tai tarkoitusta. Jotkut sanovat, että se ajattelutapa auttaa kestämään vastoinkäymisiä, jos uskoo että niillä on jokin tarkoitus. Tiettyyn pisteeseen asti tuo ajattelutapa toimi itsellänikin, kunnes eteen tuli sellaisia asioita, joiden syytä ei voinut ymmärtää. Joiden syyt tuntuivat järjettömiltä, totaalisen epäreiluilta. Sen jälkeen olen opetellut luopumaan tuosta ajatuksesta. Kun aloin tarpeeksi vihaamaan sitä ja se ajoi minua enemmän katkeruuteen ja epäreiluuden tunteeseen.

Ajattelen, että elämämme tapahtumista voimme ottaa opiksemme, tai olla ottamatta. On asioita joihin voimme vaikuttaa, ja asioita joihin emme voi vaikuttaa. En kuitenkaan ajattele, että eteemme tulevilla vastoinkäymisillä tai hyvilläkään asioilla olisi mitään kummempaa tarkoitusta. Kaikista tapahtumista voi oppia, mutta kaikille tapahtumille ei ole syytä. Ei ole mitään tarkoitusta sille, miksi juuri minä olen saanut vammaisen lapsen. Olen toki oppinut siitä paljonkin. Silti, oppimani asiat eivät ole tuon tapahtuman tarkoitus.

26.8.2020

Taas sitä kuukausi on vierähtänyt eteenpäin. Mielessä on hautunut kirjoitus jaksamisesta, omasta terveydestä ja sellaisista kysymyksistä, mi...