22.3.2018

Väsymys on mielettömän valtaava asia. Muisti heikkenee, luulee olevansa tilanteen päällä mutta ei olekaan. Ei muista muiden nimiä, ei muista mitä teki eilen tai mikä päivä on huomenna. Jos on muutenkin kiire, kovalevyn saa aika täyteen ilman järkyttävää univajettakin.

Omalla kohdallani elän tietynlaista siirtymävaihetta elämässäni. Olen opintojeni loppusuoralla, ja olen siirtymässä loppukesästä täyspäiväisemmin työelämään. Tekemistä riittää, uuden oppimista ja asioita pitäisi saada saatettua loppuun. Mutta kun puolet asioista tippuu päästä, tuntuu tämä välillä mahdottomalta tehtävältä.

Eilen täyttelin pitkästä aikaa kelan papereita ja vakuutuksen korvaushakemuksia. Yllättäen niitä olikin kertynyt puolen vuoden ajalta - kun olevinaan oli juuri edellisen erän täyttänyt. Saihan siihen mukavasti tuhlattua kotipalvelun hoitoajan. Vammaistukikin on loppunut pari kuukautta sitten, enkä ollut asiaa edes muistanut. Ja sen hakemuksen kirjoittaminen - niin työlästä. Tarvitsee vielä ainakin sen toisen kotipalvelun hoitoajan, että sen lomakkeen saa valmiiksi.

Saimme tänään myös vihdoin viimeisen tältä erää jonotuksen alla olevan leikkausajan. Dramaattisimmasta vähemmän dramaattiseen ollaan kokoajan edetty, joten tämä viimeinen ei tunnu ajatuksen tasolla vielä oikein missään. Yllättävän pian se tulee vastaan, ja toisaalta hyvä niin. Onpahan taas piirtää yksi rasti seinään.