29.3.2018

ODOTUKSET VS TODELLISUUS.

Näitä useinkin humoristisia postauksia tai videoita näkyy somessa usein erityisesti parisuhteesta, raskausajasta ja vauva-arjesta. Ajattelin kirjoittaa omani, myös pilke silmäkulmassa ja kärjistäen. Huumori on ajoittain mahtava tapa selvitä. Tämä postaus ei ole tarkoitettu pelotteluksi kenellekkään siitä kuinka paljon voi pieleen mennä. Elämässä ei voi oikeasti koskaan ennustaa mitä tapahtuu. Vaikka aihe on itselleni edelleen kipeä ja hyväksymisprosessi on kesken, pystymme kuitenkin mieheni kanssa ajoittain heittämään tapahtumista vitsiä. Se on meidän tapamme puhdistaa ilmaa ajoittain. Ja sitä tämä postaus on, vitsiä.


RASKAUS

Odotukset: Siinähän se 9kk menee. Treenailen nyt ainakin sinne viikolle 20 ja sitten ehkä jätän juoksemisen. Käyn kuntosalilla ihan loppuun saakka. Enkä mä mitään raskausvaatteita tarvitse, kollarit ja pitkät topit venyy!

Todellisuus: Kaikki ällötti ja laatta lensi vielä viikolla 16. Ei siinä paljoa treenattu. Väsymys oli aivan jäätävää. Liitoskivut yllätti ja mahan kanssa nukkuminen muuttui mahdottomaksi viimeistään viikolla 30. Tyynyjä oli sängyssä 10 tukemassa milloin mitäkin kehon osaa tai jatketta. Viimeisen kuukauden aikana päälle ei enää mahtunut kuin pyjamahousut ja miehen XXL -teepparit. Ja niillä käytiin sitten siellä kaupassakin - koska kuka nyt kuukauden käytön takia housuihin sijoittaisi.


SYNNYTYS

Odotukset: Kipeää voi tehdä, onneksi menen kuitenkin harjoittelemaan lääkkeettömiä kivunlievityksiä ja hengittämistä. Kipulääkkeitä sitten tarpeen mukaan. Ei kai se synnytys nyt pidempään kuin 24 tuntia kestä ensisynnyttäjänäkään. Lopussa se kiitos sitten seisoo, kun saa vauvan syliin.

Todellisuus: Latenssivaihe kesti viikon. Eipä kauheasti siinä enää naurattanut. Väsymyksen takia kivut olivat jossain kohtaa niin kovat kun rentoutuminen kävi päivä päivältä hankalammaksi, että sairaalassa olin jo varma että kuolen. Epiduraali oli taivaanlahja, ja aika hyvä unilääke viikon lähes olemattomien unien jälkeen. Ja noh, ei seisonut kiitos sitten lopussa tämän urakan jälkeen. Kiitos vain huijauksesta neuvola, joku olisi voinut kertoa että näinkin voi käydä.


ENSIMMÄISET KUUKAUDET

Odotukset: Vauva lähinnä nukkuu, syö ja kakkaa. Rytmi voi olla aikalailla mitä vaan. Mutta nukun sitten vauvan kanssa yhdessä. Kestovaippoja voisi opetella käyttämään.

Todellisuus: Vauva nukkuu lähinnä vaan vaunuissa tai sylissä, päivin ja öin. Iltaisin itkukonsertoidaan tuntikaupalla. Kaaripuklu lentää. Rytmi on aikalailla mitä vaan. Yritän syödä jotain, silloin kun vauva nukkuu, mutta aina kun ruoka on lautasella hän herää. Niin mitkä kestovaipat? Ei meillä taida puklupyykin määrän sekaan enää vaippapyykkiä mennä.


RASKAUDESTA PALAUTUMINEN

Odotukset:  Käyn lenkeillä ja palailen treeniin, kun kroppa on palautunut. Ei kai siihen mene kuin 2-3kk. 

Todellisuus: Käyn vaunulenkeillä ja treenaan lantionpohjaa ensimmäiset 3kk. Mitään ei tapahdu vaan vatsa löllöttää ja pissa lirahtaa housuun kun aivastaa. Fysioterapiaan mars. Supertylsiä aktivointiharjoituksia aina 10kk saakka, kunnes lupa juosta. Jipii! Normaaliin treeniin paluu 1v3kk synnytyksestä, eikä kroppa ole enää samanlainen. Toimii se kuitenkin tarpeeksi hyvin. Nuppi aivan jumissa liikkumattomuudesta, mutta sainpahan vihdoin yhden keinon takaisin pysyä järjissäni.


VAUVA-AIKA

Odotukset: Lapsi oppii pikkuhiljaa liikkumaan, lähtee liikkeelle niin tulee edes hieman tyytyväisemmäksi. Aloitellaan kiinteitä varovaisesti, sillä olen ollut pienenä allerginen. Sormiruokailua mahdollisimman paljon.

Liikutaan ja matkustellaan yhdessä. Lapsi on osa meidän jengiä - ja saa tulla mukaan meidän touhuihin!

Yöunet alkaa pikkuhiljaa parantua, kun unirytmi alkaa löytyä. Kyllä se väsymys siitä, ja pari herätystä nyt menee sinne tänne!

Todellisuus: Lapsella järkyttävä ihottuma ja sen seurauksena ihoinfektiokierre. Allergioita löydetään - no ne nyt eivät päässeet yllättämään. Imetysdieetti kuntoon, kyllähän mä näillä 10 ruoka-aineella pärjään ja pumppailen kunhan vaan lapsen iho on ehjä. Oma paino tippuu 7 kiloa ja korviketta on alettava metsästämään. Altistuksien ja taistelun lääkärin kanssa käytyä löydetään kuitenkin vihdoin korvike. Jes ja huh. Ja niin mikä sormiruokailu? Kaupan sosetta vaan!

Lapsi oksentaa jatkuvasti, ja huoneita koristaa oksennusämpärit. Oksennusta on milloin missäkin ja tulee arvaamatta: lähijunaan, rattaisiin, leikkipuistoon, sänkyyn, lattialle x1000000. Ja niin - aina miehen päälle, ei koskaan minun, hah.

Sairaalassa ravataan. Reissut nyt ei tule mieleenkään - kun aina on hyvä olla sopivan matkan päässä sairaalasta. Muutetaan uuteen asuntoon, jotta ollaan lähempänä sairaalaa. Joululoma keskeytyy sairaalareissun takia. Reissaamista se on tämäkin kai sitten. 

Yöllä nukkuminen? Älä unelmoikaan! Huutaminen on se juttu. Eikä loppua näy.


OMA ELÄMÄ

Odotukset: Jatkan opintoja ja töitä heti kuin siltä tuntuu. En ole kotiäitityyppi, mutta opinnot nyt menee siinä ohessa, kun niitä voi tehdä missä vaan!

Todellisuus: Äkkiä takaisin töihin, täällä kotonahan sekoaa. En TODELLAKAAN ole kotiäitityyppi, vaikka lastani rakastankin. Mutta hullujen hommaahan tämäkin on näillä unimäärillä.