2017.
Tämä vuosi on ollut selviytymistä. Selviytymistä arjesta. Tuntuu, ettei tänä vuonna ole monelle muulle asialle ollut tilaa. Huolta, pelkoa, epävarmuutta, vihaa, surua, katkeruutta. Mutta myös iloa pienistä asioista, onnen hetkiä kehitysaskeleista. Työt, koulu ja parisuhde ovat pitkälti vain menneet siinä sivussa, juuri ja juuri sieltä mistä aita on matalin. Keskittyminen on ollut ihan toisaalla.
Ja heti ei ainakaan tämä tahti tule rauhottumaan. Lapsen kontrolleja tiivistetään oireilun palattua aivoleikkauksen jälkeen. Ainakin vielä siis ajatukseni ovat olleet pääosin muualla tämän joulun ja uudenvuoden ajan. Huoli vie tilaa, niin se vain aina on. Toivottavasti kuitenkaan koko ensi vuotta ei tarvitsisi viettää kokoajan huolehtien.
Mutta mikä tässä vuodessa on ollut ihaninta? Se, että tämä vuosi kaikkinensa on tuonut lähimmät ihmiset entistä tiiviimmin yhteen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
26.8.2020
Taas sitä kuukausi on vierähtänyt eteenpäin. Mielessä on hautunut kirjoitus jaksamisesta, omasta terveydestä ja sellaisista kysymyksistä, mi...
-
Taas sitä kuukausi on vierähtänyt eteenpäin. Mielessä on hautunut kirjoitus jaksamisesta, omasta terveydestä ja sellaisista kysymyksistä, mi... -
On ollut tosi vaikea koota kaikkea tapahtunutta ja kaikkia ajatuksia järkeväksi tekstiksi viime aikoina. Tämä olkoon siis tunteiden ja tapah...
Hei, luin kaikki tekstisi läpi ja huh olet todella hyvä kirjoittamaan ja blogisi on vain pintaraapaisua varmastikin mutta minua se koskettaa jostain syystä todella paljon.
VastaaPoistaOnko niin että teidän pienellä ei ole diagnosoitu muuta kuin yleisesti neurologinen sairaus?
Ja kysyisin ssinun mielipiteitä että, Onko suonen hoitohenkilökunta päteviä vai oletteko harkinneet muualta päin esim. Jenkit, mistä saisitte parasta mahd. Hoitoa ko. Neurologiseen diagnoosiin. Kysyn mielenkiinnosta että kuinka itse olet kokenut suomen sairaanhoito piirin tässä asiassa.