22.11.2017

Arjen peruskuormittavuuden huomaa aina niistä hetkistä, kun tulee joku täysin elämään kuuluva pieni mutka matkaan. Nyt se on parin viikon ajan ollut lapsen flunssa. Tai ei edes flunssa, vaan pikemminkin tukkoinen nokka. Kuitenkin sen verran, että häiritsee nukkumista. Ja olisin ihan valmis luovuttamaan. Ei vaan jaksaisi yhtään mitään pieniäkään vastoinkäymisiä, juuri kun ollaan päästy edes vähän rauhallisempaan vaiheeseen oireilujen osalta.

Viime viikolla kävimme myös suolistokuvassa. Tulokset olivat onneksi normaalit, mutta kuvausta edeltävänä päivänä päätin paneutua hetkeksi lapseni asiakirjoihin, ja kirjata kysymyksiä ylös tapani mukaan. Huomasinkin vuoden takaisista teksteistä maininnan, josta ei oltu sairaalasta kotiuttamisen jälkeen puhuttu. Kyseinen maininta maalaisjärjellä ajateltuna voisi hyvinkin paljon vaikuttaa lapsen oksenteluun. Päätin kysyä alkuviikosta puhelimessa siis lastenkirurgilta asiasta, miltä kuvissa nyt näyttää? Valitettavasti kyseinen asia ei suolistokuvissa näkynyt vaan rajautui juuri pois, joten joudumme ensi viikolla menemään vielä uusiin kuviin. Mielenkiinnolla tosin odotan, löytyisikö vihdoin vastaus?

Toiselta kantilta ottaen tämäkin asia ottaa aika paljon päähän. Miten tämä on voinut mennä ohi? Miten kukaan ei ole perehtynyt lapsemme teksteihin sillä tarkkuudella, että tämä asia olisi huomattu? Ensimmäisen kuukauden aikana kuitenkin kuvia on otettu, mutta sen jälkeen asiaa ei ole kontrolloitu. Taas pääsemme siihen kohtaan, että miksi meillä ei ole yhtä henkilöä joka pitäisi naruja kasassa? Miksi sen täytyy olla minä? Onneksi puhelimessa ollut lääkäri tuntui ymmärtävän todella hyvin että tässä on nyt kokonaisuus jäänyt huomiotta, ja mainitsikin heti että kuvien oton jälkeen hänen olisi hyvä käydä asia läpi myös muiden spesialistien kanssa. Ja toivotaan, että tämän jälkeen asia lähtee muuttumaan.

Olen edelleen todella kiitollinen hyvin monille lääkäreille siitä työstä mitä he ovat tehneet ja tekevät lapsemme hyväksi. Mutta systeemissä on vielä parantamisen varaa. Jos vastaus nyt löytyy tästä, olemme siis vuoden yrittäneet tolkuttaa miksi lapsemme oksentelee ja yrittäneet saada apua. Olemme kuunnelleet vähättelyä, kuinka "vauvat pulauttelevat" ja "voi olla vaikeaa erottaa mikä on oksennusta ja mikä pulautusta". Vaikka vastaus olisi ollut käsillä alusta saakka. Turhauttavaa.