27.9.2017

On taito pystyä päästämään huolesta hetkeksi irti. Tällä viikolla se on onnistunut hyvin, sillä vietämme väliviikkoa sairaalakäynneistä. Viikonloppuna päätin, että pyrinkin päästämään hetkeksi huolesta irti ja keskittymään tähän hetkeen, elämään normaalia arkea.

Monet ystäväni kyselevät usein, kuinka jaksan ja pärjään tässä haastavassa tilanteessa. Joinain päivinä pärjään todella hyvin. Joinain en pärjää niin hyvin. Joinain päivinä huonosti. Vaikka tilanne on mitä on, aivan jokainen päivä ei silti ole täynnä huolta, ja on myös päiviä, jolloin tunnen oloni täysin normaaliksi ja hyväksi. Niihin hetkiin myös uppoutuu erilailla. Niitä oikeasti arvostaa aivan erilailla, kuin aikaisemmin.

Toistaiseksi nukun yöni vielä hyvin. Leikkauksen lähestyessä tämä voi tosin muuttua. Mutta en halua huolehtia liikaa vielä tulevasta, sillä sairaalamaailmassa odottelu on arkipäivää. Kun odotellaan, niin silloin eletään hetki mahdollisimman normaalisti. Pyrin nauttimaan hyvistä hetkistä, lapseni naurusta, ystävistä ja lämpimistä viesteistä, joita olen viime päivinä saanut blogini jakamisen jälkeen. Sillä se on tämä hetki.

Tiedän, että maanantai koittaa, ja se tulee olemaan voimia vievä päivä. Mutta sitä ei tarvitse stressata vielä. Valmistaudun siihen henkisesti sunnuntaina. Nyt nautin näistä päivistä.