Moni asia arkipäivästyy. Niiden kanssa oppii elämään, ilman että ne tuntuvat enää niin ihmeellisiltä ja kuormittavilta.
Sairaalassa käyminen arkipäiväistyy. Sairaalaympäristö arkipäiväistyy. Lääkäreiden kanssa soittelu ja keskustelu arkipäiväistyvät. Oireista kirjaa pitäminen arkipäiväistyy. Fysioterapiat ja muut terapiat arkipäiväistyvät.
Mutta huoli ei arkipäiväisty. Siihen ei totu. Siihen ei totu sitten ollenkaan, kun tulee jotain uutta, jotain yllättävää. Jotain mitä et ole osannut odottaa. Siihen ei totu, että lääkäri kertoo jälleen uuden tutkittavan asian, tai uuden toimenpiteitä vaativan asian. Huoli kuormittaa.
Miten huolen kanssa sitten oppii elämään? Siihen en ole vielä löytänyt vastausta. Täytyy vain yrittää katsoa lasta nyt, sellaisena kuin se on. Koska lapsi on juuri täydellinen kokonaisuus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
26.8.2020
Taas sitä kuukausi on vierähtänyt eteenpäin. Mielessä on hautunut kirjoitus jaksamisesta, omasta terveydestä ja sellaisista kysymyksistä, mi...
-
Taas sitä kuukausi on vierähtänyt eteenpäin. Mielessä on hautunut kirjoitus jaksamisesta, omasta terveydestä ja sellaisista kysymyksistä, mi... -
On ollut tosi vaikea koota kaikkea tapahtunutta ja kaikkia ajatuksia järkeväksi tekstiksi viime aikoina. Tämä olkoon siis tunteiden ja tapah...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti