9.10.2018

"Erityiset valitsevat vanhempansa, kenestä tahansa ei tuohon ole!"

"Jokaiselle ihmiselle annetaan elämässä vain sen verran taakkaa, kuin he jaksavat kantaa."

Ei, ei ja vielä kerran ei.

En mä ole mitenkään erityisen vahva ihminen, sen kummallisempi kuin kukaan muukaan. Ei tässä mikään kohtalo näitä asioita meidän elämään ole jakanut sillä perusteella, että tässä oltaisiin jotenkin parempia ihmisiä ja meillä olisi jotenkin erityisen hyvät valmiudet tällaisista asioista selviämiseen. Entä kun tuntuu siltä, että me ei jakseta?

Tässä kaikessa on kyse sopeutumisesta. Siitä, kun vaihtoehtoja ei ole, asioiden kanssa on vain opittava elämään. Niin tekisi jokaikinen, joka tähän tilanteeseen joutuisi. Myös sinä, joka ajattelet että minusta ei tuohon olisi. Kyllä olisi, jos olisi pakko.

Lapsemme oireilee jaksottain. Nyt on menossa jälleen oireilevampi jakso. Lapsi horjuu, kaatuilee, on väsynyt ja nukkuu ylettömiä määriä, nuokkuu ruokapöydässä, hakkaa ja vatkaa päätään ja välillä oksentaa. Oireilevammat jaksot saavat olon todella avuttomaksi. Vaikka tekisin mitä, niin tämä on sellainen asia mihin en voi vaikuttaa. Oireilevina aikoina myös ajatus siitä, että aivojen tila on ihan todellinen ja vakava, todentuu. Ajatus mahdollisista tulevista toimenpiteistä muistuttaa itsestään. Huoli muistututtaa itsestään.